IRC-Galleria

Kävelen pimeyden halki.
En enää välitä näkeekö joku minut...
En enää siitä minne olen menossa...
Kävelen tähtitaivaan alla...
Näkemättä...
Kuulematta...
Olen menettänyt sen viimeisenkin asian mistä välitin...
Jotan suojelin kaikelta pahalta...
Jatkan vain matkaani...
En tiedä minne olen menossa...
En enää välitä...
En itsestäni,
en muista...

Yhtäkkiä pysähdyn...
Nostan kasvoni kuuta kohti...
Katselen sitä hiljaa...
Kuu jota rakastit on veren punainen...
Aivan kuin sekin surisi sinua...
Silti,
Sekään ei voi tuoda sinua takaisin...
Sekään ei voi pelastaa sinua...
Nostan kasvoni uudelleen..
Suljen silmäni...
En enää kestä...
Tuskan on liian suuri kannettavaksi...
Avaan suuni ja huudan tuskani yöhön...
Sitten romahdan maahan...

En pysty enää liikkumaan...
En jaksa,
en halua...
En ilman sinua...
Voi kumpa pääsisin luoksesi...
Saisin taas nähdä kasvosi,
Hymysi...
Hiljalleen nukahdan...

Lunta alkaa sataa tiuhempaan...
Tuuli ulvoo puiden välissä...
Hetken ajan valo loistaa puidenvälissä.
Sitten olet vierelläni...
En pelkää.
Itsehän minä sinut kutsuin...
Noutajakseni...
Vie minut pois täältä...
Vie minut kotiin...

Aamulla kaikki on lumen ja jään peitossa...
Kaikki on valkoista...
Puhdasta.
Mutta yhden puun alla on muutankin...
Nuoren naisen ruumis.
Jäätyneenä,
Huulillaan hymy...
Viimeinkin onnellisena...