IRC-Galleria

Nyt meillä naisilla on mahdollisuus oppia niin miehistä lajia kuin jääkiekko. Tässä on asiatuntijanaisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta:

"Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa. Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti.

Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti perään toisessa 90-luvun alussa. Lisäksi olen Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani telvision.

Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppailaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.

Aitauksessa olo on tehty mahdollidimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.

Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita istumapaikoille pyrkiviä pelaajia isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.

Pelaajan on mahdollista saada istimapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnuttautunut mies, kutsunimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka, Pelle tai Seepra. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Jos pelaaja tappelee oikein kovasti, voi pelaaja päästä istumaan tähän yksityisaitioon 5 tai jopa 10 minuutiksi. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi. Joskus tähän yksityisaitioon voi tulla tungosta, kun Mulkku myöntää istumapaikan useammallekin pelaajalle yhtäaikaa.

Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi tai imureiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.

Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli katsoja kannataa sitä joukkuetta,jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti 'paitsio'. Mikäli katsoja kannataa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi 'Öööh-haa-möää-haa' on suisuteltava huuto.

Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannataja ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla 'homoo-o-o' -huudoilla. Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen."