IRC-Galleria

Tiedän miltä tuntuu kun hiljaisuuteen yksin jää.
Pois on hän joka sai mut nauramaan,
tunteistani kertomaan..
Hän sanoi näkemiin.
-En jaksa enää uudelleen.

Yön valvonut ja kyyneleitä kuivannut.
Päivä mennyt puolillavaloilla, peläten
kuinka selviän yksin jäätyäni.
Kelaten vain yhteisiä hetkiä, sanoja
ja tekoja... joista kaikki näki ja ymmärsi meidän
olevan yhtä alusta loppuun asti.

En ymmärtänyt kuinka näin kävi...
jouduimme eri teille enkä osannut sulattaa sitä.
Ja hetkellä jona vähiten sitä odotin, todistit sen mulle jälleen..
en osannut arvatakaan että tänä yönä nukun taas tietoisena
siitä että oot aina luonani... välimatkan päässä,
mutta aina läsnä sydämessäni.

Milloin sä saavut takaisin, kysyy arka sydämein.
Tyhjäksi tunnen maailmain.
Tule huomenna jo, tule ovelleni yllättäin.
Paina sydän sydäntäni vasten ja täytä elämäin.

Kirjoitit silloin tekstin meistä kahdesta,
sen siitä asti lukenut oon päivittäin.
Se kertoi kuinka toisistamme huolehdittiin ja
haavoihin puhallettiin.

Miksi siis taas työnnät pois vaikka tiedät et
milloinkaan sua hylkäis en.

Taas kaikki Susta muistuttaa enkä unta saa.
Tiedät kuinka tää on mulle vaikeaa,
kun en susta mitään kuulla saa.
Miksi aina meet ja poissa oot kun et halua sitä itsekään.

Jos aikaa on, niin mulle soita.
Mä silloin jäin sua kaipaamaan.
Jos aikaa on, niin muista noita
hetkiä meidän vaan.

Kuule mua, kuule jossakin
huudan hiljaa iltaisin.
Yksin kuutamoon kun itken
kyyneleen lisää miljoonaan.
Muistan lupauksen jonka sulta sain
-unohda en sua milloinkaan..

Oot kuin siinä edelleen,
vaikka lähdin luotasi pois.
Levoton on sielu yksinään,
se kysyy yhtä samaa mielessään.
Sä vielä rakastatko mua…
jäit jäljeksi sydämeen.

On sinulla kylmä
tai paha olla muuten vaan.
Sä anna minun lohduttaa,
niin pois pyyhin kyynelees.

Kun ilta kylmenee ja kaikki ovat jo menneet.
Oot jäänyt yksin sateeseen.
Siellä oot, niin yksinäinen ja eksyksissä.
Surullisin silmin katsot vain.
Tule lämpimään syliini,
minun uitettu kissanpentuni.

On vain autio hiekkaranta.
Rantakalliokin on kylmä.
Mitä jäljelle jää kun taas tulee pimeää.
Sinä olet kaukana täältä,
vain mielikuvissa hymysi taas nään.
Näillä rannoilla tuulee ja minä
kuolen ikävään.
Minä olen tällä, kuiskaan pimeään.