IRC-Galleria

On sinulla kylmä
tai paha olla muuten vaan.
Sä anna minun lohduttaa,
niin pois pyyhin kyynelees.

Kun ilta kylmenee ja kaikki ovat jo menneet.
Oot jäänyt yksin sateeseen.
Siellä oot, niin yksinäinen ja eksyksissä.
Surullisin silmin katsot vain.
Tule lämpimään syliini,
minun uitettu kissanpentuni.

On vain autio hiekkaranta.
Rantakalliokin on kylmä.
Mitä jäljelle jää kun taas tulee pimeää.
Sinä olet kaukana täältä,
vain mielikuvissa hymysi taas nään.
Näillä rannoilla tuulee ja minä
kuolen ikävään.
Minä olen tällä, kuiskaan pimeään.

Se jota eniten rakastaa ja haluaa,
sitä ei koskaan saa.
Sanoit niin, uskonut en kuitenkaan.
Vielä muistan sen kuin eilisen.
Kaksin metsässä toisissamme kii.
Eron hetki käsillämme, kumpikin itkien.

Ei kukaan vie sua multa pois eikä mua sulta pois.
Ei meitä ees kuolema erottais.

Meistä jokainen on herkkä heikkouksineen
kun sillat sortuu edestäpäin.
Jäätyneet kyyneleet silmissäsi nään,
miksi siis meet.
Älä pois kulje, syliini sut suljen.
Usko vielä huomiseen.

Mietin kuinka sen esiin toisin.
Oot mulle tärkein ihminen.
Kuitenkin tiedän,
tiedät sen itsekkin.

Käsi kädessä,
alla sadepisaroiden,
kera kyynelien.
Ja yhtyneet kyyneleet
kertovat kaiken sen,
mitä me silloin koettiin
kun jouduttiin eksyksiin.

Taas yön hiljaisuuteen herään.
Missä nyt oot, tiedä en.
Oot kuitenkin lähelläin, sydämessäin.
Äänesi mä kuiskausena tuulessa kuulen
ja hymyssä taas silmäni suljen.

On vielä pimeää
kun matkaan yössä kotiin päin
Vettä sataa hiljalleen
en jaksa kiiruhtaa
Ei mua kukaan oota kuitenkaan

Järvelle suuntaan askeleet
vaikka sade mut täysin kastelee
Pysähdyn rantaan miettimään
elämä tää on pelkkää näytelmää
Roolit muuttuu
ja aikaisempi unohtuu

Tahdon huutaa
vain pimeys seuranain
Tahdon huutaa
epätoivon pois sisältäin

Väsynyt katse harhailee
etsii valoa pimeyteen
Ei ole huomista
ei tulevaa
Ei mitään mihin
tarttua turvautuen

Liian useasti sen kokenut oon
mut yksin kylmästi
jätetty on
On niin kovin vaikeaa
aina vain pettyä uudestaan
Siihen totu ei milloinkaan

Tahdon huutaa
vain pimeys seuranain
Tahdon huutaa
epätoivon pois sisältäin

Pimeys ympärilläin
huudan tyhjyyteen
Poskeltani pois
pyyhin kyyneleen