IRC-Galleria

Tere tulemast Pärnuun minungi puolest. yrittäkääs nyt viihtyä, vaikka taas täällä tuhisen. mutta onhan siitä jo aikaa kun viimeksi olisin tullut tänne tilittämään. ei muuten suotta ärsyttävä oikeinkirjoitustoiminto (näin ihan btw.). näyttää tuo perkele ymmärtävän vain lontoota.
On taas ollut olevinaan niin saatanallinen kiire, ettei ole kouluunkaan ehtinyt. viimeviikko meni aivan täysin jäynätessä tyhmiä ja herkkäuskoisia yliopistolaisia. thohoo, voittajan on helppo nauraa. niin, todellakin, onnistuimme voittamaan kiltamme jäynäkilpailun täysin puun takaa. Kyllä sen eteen oltiinkin nähty vaivaa, tai siis, ainakin minä sain nähdä kun menin taas tyhmänä suostumaan työn orjaksi. mutta hauskaahan se oli silti.
Torstaina siis oli jäynäjouni, ei kun jäynäpäivä joka alkoi raikkaan aamun sarastaessa kahdeksan aikoihin. minä tietenkin tuttuun tyyliini heräsin vasta siihen aikaan haisevan tyynyni vierestä. ja saavuin paikalle miehekkäästi henkseleitäni paukutellen tunnin myöhässä. ensimmäisen mahdollisuuden saatuani lähdin tietenkin ostamaan matkaevästä paikallisesta ostosparatiisista. urheilujuomaksi sai kelvata kylän halvin keskiolut, jota nassutin tyytyväisenä pääkaupunkimme kaduilla aamutuimaan.
Sitten olikin vuorossa jäynäpäivän helsingin rastit, näihin kuuluivat mm. serenadin laulamista ohikulkeville naisille ja muuta laillista? hölmöilyä. jossain tässä välillä saimme kauhistuttavan tilityksen eräältä vanhalta rouvalta joka paheksui kovin kun joimme kaljaa arkena keskellä katua ennen puolta päivää. neuvosta viisastuneena suuntasimme suorinta tietä lähimpään alkoon ostamaan hassun makuista desinfiontiainetta. itse päädyin pitkällisen harkinnan jälkeen steriilin näköiseen pulloon, jossa luki 'kolme leijonaa'. "oivaa porkkanaa" totesin korkattuani tämän isojen poikien limpparin.
Illemmalla meidät päästettiin takaisin espoon otaniemen puolelle tekemään hölmöyksiä. meidän oli tarkoitus esittää saunatiloissa näytelmä ja kertoa minkälaisen jäynän onnistuimme tekemään. yllätyksekseni en oikein muista kunnolla miten pieni näytelmämme sujui, mutta onneksi minulla ei siinä ollutkaan kovin suurta roolia. tuomareiden hikoillessa voittajaa miettiessään, menin minä saunaan hikoilemaan tyttöjen kanssa. ja kuten jo kerroin, ryhmämme voitti jäynäkilpailun. jei!
Joku voisi kuvitella että hölmöilyni loppuisi jo tältä illalta, mutta voin iloisesti hörähtäen ilmoittaa sen jonkun olevan taas kerran väärässä! en minä sentään niin fiksu, tai edes onnekas ole että niin pääsisi käymään. tyytyväisenä itseeni lähdin tietenkin odottelemaan viimeistä bussia helsinkiin. siinä sitä odottelin yksin pysäkillä mahaani raapien, mutta arvaatte varmaankin että eihän sitä perkeleen bussia koskaan tullutkaan! hieman vittuuntuneena päätin lähteä katsomaan, jos isompien teiden varsilta vielä pääsisi bussilla keskustaan. länsiväylän varteen toikkaroituani huomasin suureksi harmikseni viimeisen bussin katoavan taivaanrantaan. olisihan se taas pitänyt arvata että näin siinä kävisi. totaalisesti elämääni kyllästyneenä jouduin lopulta kävelemään jalat ruvella takaisin kotiin n. 15 kilometrin matkan, sillä mittariauton kuskin karvaisiin käsiin en suostuisi laskemaan senttiäkään.
Ja olipa kerran prinssi jolla oli sen pituinen se, ja prinsessa joka oli läpeensä tyytyväinen. öitä.

Mös kaverit. enää ei jaksa synkistellä, vaikka paska sää lähes pakottaakin pysyttemään nollan (‰) yläpuolella. mutta kuitenkin. tuli tässä viimeviikolla palattua takaisin teneriffan turistirysän kuumilta rannoilta tänne rakkaaseen kylmänkosteaan suomeen ja pieneen haisevaan kämppääni.
Reissu sinänsä oli hieno, ja auringonlaskut olivat jopa ilman sieniä upean monikirjavat. ilmaista viinaa juodessaan sitä harvoin tulee huomanneeksi, että jossain vaiheessa pääkin tulee täyttymään, eikä siitä mitään hirveän hyvää koskaan ennenkään ole aiheutunut. mutta jääköön ne salaisuuksiksi. ei niin että en luottaisi teihin, mutta en vain pidä teistä kaikista.
Kotiin päästyäni ymmärsin vasta että minunhan pitäisi olla muutaman tunnin päästä jo matkalla matikan välikokeeseen. matkalla kouluun muistin etten ollut yhtään lukenut koko aihetta. luentosalissa olin aivan pihalla unenpuutteen ja jonkin muun takia, eikä mistään tietenkään tullut yhtään mitään. pystyin vain kuvittelemaan assareiden nauravan tarkistaessaan säälittävää koettani; "kas, eipä tullut taaskaan pongoja jounille!" idiootin leima otsaan ja ulos.
Viikonloppuna kun vihdoin pääsin tuomaan tuliaisista notkuvaa kassia kavereilleni meän päivänä, onnistuin järkyttämään rakasta kaveriani tuomalla hänelle söpön pienen vaaleanpunaisen tärisevän kumihärvelin. enpä saanutkaan sitten hyvänyön toivotuksia. ja sain mennä nukkumaan kotisohvalle miettimään neronleimaustani. kyllä se tuntui niin paljon paremmalta idealta muutaman promillen kännissä...
nyt suu menee kiinni ja sormet lepäävät. ensi kerralla nähdään taas. möy!

Hii. perjantai oli hyvä päivä. matkustin korvesta helsinkiin, koska ajattelin käydä edes kerran viikossa koululla. se idea taisi jo syntyä kuolleena. eihän koulua oikeasti edes ollut juuri silloin kun sinne pitäisi mennä. laskarit jäi väliin, koska koe on jo niin lähellä. jes! kiitos tästä. mulkut.
En siis vieläkään jaksa kirjoittaa huviristeilystäni, mutta kai senkin aika joskus vielä tulee. toivottavasti, tai miten sen nyt ottaakaan. risteily kun sattui olemaan niin suuri tapahtuma, että siitä kirjoittamisen urakan ajatteleminenkin saa aivot kieltäytymään yhteistyöstä. ihan kuin aivoillani olisi oma tahto!
Perjantai-ilta lähti hieman paremmin alkuun. (ts. alkon kautta.) josta kahden eri aloittelun jälkeen kävimme kiertämässä nummelan (surullisen)kuuluisia "clubeja". hieno reissu; vain alle puolet oksensi baariin. sitten herkkien hetkien ja vittuilun kautta päädyimme taksijonoon. tutkailtuamme tilannetta päätimme ettei tästä tule paskaakaan -> puhelu liittoon. ja niin taksijonossa olijat pääsivät tuijottamaan suu hämmästyksestä vallan soikeana, kun nousimme jonon perältä tädin lämpöiseen autoon matkalle kohti yöpaikkaa.
joo, annan teille hetken taas lepoa ja rauhaa. ööt!

Örr! tuli selvittyä pikkujouluristeilyltä. selvinnyt en ole tosin vieläkään ja krapula vielä vaanii siellä jossain. minun ei ole tarkoitus vielä kirjoittaa kaikkea tapahtunutta, sillä siitä ei tulisi lasta eikä paskaa tässä tilassa. mutta oli aivan pakko kirjoittaa jotain. olette niin mahtava yleisö! *taputuksia* kiitos kiitos. niin minäkin teitä. aivotoiminta ei ole vielä kovinkaan tehokasta (hengittämistä lukuunottamatta kaikki toiminnot vaativat suunnatonta keskittyistä), mutta kyllä tästä vielä päästään uuteen nousuun.
Nollausristeily kauniiseen ruotsiin oli juuri sitä mitä kaipasin. mulkut olivat vieneet auringonkin meiltä! lompakko vain vikisi tyytymättömänä liitoksissaan. ei ymmärtänyt kurja hyvän oluen päälle. mistäköhän lähtien kerrostalot ovat alkaneet keinumaan?
Menen pitämään vessan seiniä pystyssä. viinaa voi olla ilman hauskaakin. kivaa pikkujoulua. nähdään.

Ei perkele, nyt tuli taas tehtyä jotakin erittäin fiksua... lähdin iltakävelylle selvittämään sekavaa päätäni jonka päätteeksi ajattelin käydä kaupassa. pari päivää sitä onkin jo selvitty pelkillä korpuilla. mutta niin. sitten kesken kävelyni satuin ohittamaan erään mainion panimoravintolan tutun mainostaulun. valitettavasti ravintolan oven karmien välistä. eikä aikaakaan kun onnistuin pudottamaan ruokarahani tiskin takana iloisesti hymyilevän nuoren naisen karvaisiin kouriin.
Poistuessani muistin etten minä oluen takia kävelylle lähtenytkään, joten niin minä sitten kiroillen palasin kotiin raapimaan mahaani ja järsimään vanhaa leipää.
Parempi tuuri ensi kerralla.

Tere tulemast! nyt kun on hetken saanut levätä, niin pitäisi muka tilittää taas miten kurjaa on eikä kukaan rakasta. snif. noniin. jee. koko viimeviikosta jäi käteen vain epämääräinen ja sekava köntti.
Joskus puolessa välissä viikkoa sain ratikassa matkaseuraksi juoppohullun näköisen nuorehkon naisen. joka heti viereeni istuessaan (joka jo sinänsä harmitti, kun puoli vaunua oli tyhjänä) alkoi selittämään kummallisuuksia. yritin turvautua puhelimeen, mutta ei perkele, ei siitä ainakaan apua ollut. luuli minun soittavan jollekin tytölle, ja alkoi selittää että ei meidän jutusta tulisi mitään. olihan hän kuulemma selvänäkijä. tästä viisastuneena laitoin puhelimen pois ja aloin tutkia ratikan ikkunassa olevia tahroja. ihan vain etten rohkaisisi tätä otusta puhumaan. mutta turhaan pelkäsin. puhuminen ei näyttänyt tuottavan minkäänlaista tuskaa, vaikka yritin näyttää mahdollisimman tylsältä ja ikävältä yleisöltä. hän oli kuulemma heti huomannut sisään tullessaan silmistäni positiivisen elämänasenteeni ja iloisen mieleni. kiva. ja sanoi lukevansa minua kuin avointa kirjaa. sitten meediomaisia liikkeitä tehden hän selvitti minun asuvan joko kalliossa tai alppilassa. no älä perkele. minne muuallekaan sitä 3B:llä pääsee hakaniemestä. lopulta tämä elämänsankari jäi pois aivan kotini nurkilla, mutta itse jatkoin vielä muutaman pysäkinvälin ihan vain varmuuden vuoksi...
Ja pitikin nyt sitten vielä kokea se yksineläjän suurin kauhu seuraavana aamuna. olin virallisella täysistunnollani, kun sen päätteeksi huomasin paperin olevan totaalisesti loppu. kiroilin hetken seinille kunnes koin valaistumisen ja keksin hyödyllistä käyttöä postiluukustani lipsahtaneille Kristus Sanomille. ei aivan mukavinta, mutta saipa kerrankin aihetta kiittää herraa.
Tämä jatkuva miettiminen alkaa särkemään päätä, johtuu varmaan oluen puutteesta.
Ja pitikin sitten vielä sattua että olin viikonloppuna joko liian vittuuntunut tai kiireinen, että olisin ehtinyt edes olutta nauttia. niin. ei se minustakaan mukavaa ollut.
Sunnuntaina sitten 'pääsin' joulukadun avajaisiin heiluttelemaan kuumaa makkaraa tiskin taakse. siinäpä sitä vasta ilta kuluikin rattoisasti hyvässä seurassa.
Ainiin. ja nyt vielä siitä samasta uudenkarheasta kännykästäni meni mikki paskaksi. kiitos Ericsson. ruotsin lahja elektroniikkahuollolle. tämä sentään pitäisi mennä takuuhuoltoon, mutta pistää jo vähitellen miettimään, että millä purkalla näitä oikeen kootaan.
Mietin kovasti pitäisikö jaksaa huomenna taaskaan kouluun kun tulee taas valvottua näin myöhään. onhan tiistai kuitenkin ollut virallinen lepopäiväni.
Haluatte varmasti palavasti tietää että tässä ei ollut vielä kaikki, vaan että kaiken lisäksi nenänikin on perkeleen kipeä. hyvää yötä, jeesus myötä, isi antaa huomen vyötä. älkää tehkö mitään typerää, minä kun kuitenkin teen teidänkin puolesta.

Hei taas lapsukaiset. tänään pitäisi kai kirjoittaa taas loppuviikon tapahtumista. niitä on aivan liikaa... no. enpä taida nyt sittenkään jaksaa.
heipä.

--

*Jännitys tiivistyy*

Ulkoilu on kiva asia. kokeilkaa joskus.

--

(ts. oluella on kiva käydä kävellen)

Päivien päivää. viimeksi sorruin kirjoittamaan määrää laadun sijasta. paska päivä. en ajatellut tehdä sitä virhettä uudestaan, vaikka juttua riittäisi hautaan asti. elämä on yhtä näytelmää, mutta miksi vitussa minä joudun aina esittämään vihannesta.
Turha varmaan kertoa, että viikonloppuna ei taaskaan pystynyt välttymään alkoholilta. se perkele aina onnistuu salakavalasti siirtymään kurkkuun. ja vaikka minun ei tietenkään tekisikään yhtään mieli, niin hukkumiskuoleman välttämiseksi on pakko nielaista. sainkin ensimmäisen kerran kokea miltä tuntuu desinfioida äänihuulet parilla desillä kirkasta.
Tänäviikonloppuna vältin järjettömät pikkutyttöjen kuskaukset vain suostuakseni lopulta veljelleni kuskiksi, koska olin päättänyt lompakkoni tuskaisista huudoista viisastuneena olla juomatta. paljoa. niinhän siinä sitten kävi, että menin autolla baariin odottelemaan soittoa.
Eilinen päivä menikin taas aivan loistavasti. iltapäivällä oli matematiikan välikoe, joten luin tietenkin koko aamupäivän, koska en ollut ehtinyt aikasemmin aloittaa kaikenlaisen muun kiireen takia. tai, no niin... mutta kuitenkin. arvaatte varmasti itsekin että eihän siitä taaskaan täysiä pisteitä saalisteta. mutta ei sen takia pidä stressata.
Olin vasta illalla kotona ja oli pyykinpesun aika. ensimmäistä kertaa. pelottavalla isolla koneella. ja pesemisen olin jättänyt aivan pesuvuoroni viimehetkille. keräsin pyykkini ja loikin vihellellen kellarin pesutupaan parin euron pesumaksuni kanssa. tavasin hetken ohjeita ja kun vihdoin tungin rahani vempeleen syövereihin, niin se iloisesti napsuen imaisi ne sisäänsä ja suureksi hämmästyksekseni mitään ei tapahtunut. rahastimen näyttö näytti yhä pyöreää nollaa. vannon kuulleeni koneen nauravan minulle. menin täysin paniikkiin. siinä meni viimeiset kolikot. poukkoilin hetken ympäri taloa ennen kuin sattumalta törmäsin talonmiehen vaimoon, joka rauhoittavasti päätäni silittäen tarjosi minulle menettämiäni rahoja. vihdoin pääsin tunkemaan kemialliset aseeni pesurumpuun.
Myöhemmin ihmettelin miksi vatsani kilpaili äänekkyydessään Wirtasen Tonin kanssa. lopulta tajusin kömpiä jääkaapille, vain todetakseni, että ainoa "syömäkelpoinen" tuote oli muutamia päiviä sitten vanhaksi mennyt jauheliha. nostattaa vieläkin veden kielelle. en halua muistella sitä yhtään kauempaa.
Tänään olikin taas virallinen lepopäiväni, kun nukuin luentojen sijasta kotona.
Tässä kaikki tältä erää. pakenen paikalta. Stay tuned, niinkuin lontooksi sanotaan.

No niinpä. pitää taas kai vähän kirjoittaa kaikesta iloisesta ja kauniista. nyt kun vielä muistaa jotenkin mitä on tullut tehtyä. Ei välttämättä paras hetki kirjoittaa kun laskuhumala yrittää sekoittaa ajatukset täysin. joku voisi kuvitella minua juopoksi. paskat. yhdelle menin. myöhemmin vain täytin ensimmäistä. teekkarin arki vaatii vastapainoa.
Ensiksi siis käyn käsiksi viikonloppuun. ei muistikatkoja. lauantaina pääsin taas pitkästä aikaa tapaamaan isäni kavereita. olin ratketa riemusta. eristäydyin huoneeseeni. jossain vaiheessa iltaa (ilmeisesti varsin myöhään, sillä kaljasta oltiin jo siirrytty viskiin.) lähdin tiedustelemaan keittiöön vain löytääkseni korillisen täynnä sanoinkuvaamattoman kauniita kimaltelevia lasipulloja. tästä se täysi riemu sitten repesikin. puolilta öin sain kaikkien ideoiden kummisedän. hienon ilman ja pääni äkillisen toimintahäiriön inspiroimana keksin pyytää ystäväni pulkkamäkeen keskellä yötä. matkaeväs oli tietenkin tarpeen ehkäisemään salakavalasti vaanivaa nestehukkaa ja hyytävää kylmyyttä. ja kuten arvata saattaa, ulkopuolisen inspiraationlähteen ansiosta tuli keksittyä kaikkea hienoa.
Isänpäivän aamu koitti ja minut potkittiin julmasti muutaman tunnin uniltani ylös onnittelemaan isääni. ei tosin pidä valittaa. omapa oli taas valintani, ja isä on kuitenkin tärkeä henkilö ja kova jätkä. tämä päivä jatkui väsyneesti, enkä oikein muistakaan siitä sen enempää. joten antaa olla.
Maanantaihin osasin varautua jo etukäteen. onneksi niin. oli vuoro kiltani järjestämälle herrain saunalle. ah. pelkästään hikisiä alastomia mieihä ja rivoja juttuja. tätä sitä onkin jo odotettu. lukittujen ovien takana. ilta sujui saunoessa ja keskittyessä itse asiaan. en aio kertoa kaikkia likaisia yksityiskohtia. hyi teitä!
Alkaa vähitellen jo väsyttää kirjoittaminen. hirveästi tekstiä. auttakaa nyt joku! onneksi enää loput jäljellä.
Seuraava päivä meni erittäin rauhallisesti. ainakin neljään asti, jolloin nousin vihdoin sängystä. ja kyllä... jätin luennot kärsivällisemmille tältä päivältä. mutta illalla kesken rattoisan tiskaamisen jouduin kiireesti lähtemään sovittuun tapaamiseen, josta olin jo valmiiksi myöhässä. ja heti sieltä päästyäni lähdin leikkimään snorkkelileikkejä uimahalliin. jees.
Vihdoinkin viimeinen päivä. tämähän käy melkein työstä. saatte kyllä pian alkaa pulittamaan sievoisia summia tämän hourailun lukemisesta. tänään siis heräsin poikkeuksellisesti jo puoli seitsemältä. aivan. hämmästyin itsekin. ensimmäinen luento meni hyvin. matematiikkaa. mmm... sen jälkeen alkoi orastava vitutus kun pääsimme ryhmässä miettimään matematiikan laskuharjoitusta. kahden ja puolen tunnin kiroilun ja hysterian jälkeen hajosimme täysin laskarin kuuteen tehtävään, joista saimme valmiiksi vain yhden b) -kohdan kaiken sen vaivan jälkeen. vähempikin vituttaisi. tämä hajoaminen johti lopulta dipolin alakerran anniskeluravintolaan tuopin ja pelikorttien ääreen. tällä kertaa jätimme luvut omaan arvoonsa ja tyydyimme tutkimaan tuopin pohjaa.
Tänne sitä sitten taas tuli tultua. yllättävän raskas päivä suoltaa näin paljon tällaista paskaa. tekstin määrä pelottavasti jatkaa kerta kerralta kasvamistaan. älytöntä. suukkoja ja haleja jos tänne asti pääsitte. (ei, ette te karvaiset sedät). päästän teidät pahasta. kiitos ja anteeksi!