IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

Mitään en oo ottanu!Lauantai 01.08.2009 05:38

Kello on puoli kolme, yöllä. Söin pussillisen viinimarjoja, eikä olo ole kaikista paras. Musiikin innoittamana piti taas ruveta väsäämään jotain häröjä runoja. Väsymysksestä johtuen voisin sanoa olevani hivenen hiprakassa vaikken mitään ole ottanutkaan. Ja näin sekavassa mielentilassa voin ylpeästi ilmoittaa että sain uuden työpaikan kotoani. Eli myyn täst edes lehtiä puhelimella kotoa. Hahaa, ootteks kade, saan nukkua ja herätä koska huvittaa ja tehä työtä vaikka koko päivän jos haluun tienata 200 egee yhessä päivässä :P
No mutta kukkaruukusta pyykin pesuun eli ne "Mona Lisan aivovammat" ois tässä:

Pariisissa sataa vettä

Odotan sinua alla riemukaaren
kun Pariisissa sataa vettä
silloin pisarat kimpoavat katukivetyksestä
ja minulla on harmaa sadetakki
ja mustan puhuva sateenvarjo
Minä seison alla sen yksinäisen katulampun
katselen pimeään, kuuntelen sadetta
odotan sinun saapuvan varjoista
viedäksesi minut kotiin


Surullinen syksy

Suru kuljettaa virtana
laahuksena vasten maata
kuivan kellertäviä lehtiä

Yhden kerrallaan se nostaa ilmaan
pudottaa ne tyynen veden pintaan
rengaskuvion hajottaessa
taivaan sinisen peilikuvan

Hahaa, mitä saissea. Mä tairan mennä nukkumaan, järki hyppäs jo klo 12 ikkunasta ulos. Bon nuit. Ja turha soittaa mulle ennen klo 3 iltapäivällä!

Tässä menee pää sekasinTorstai 23.07.2009 01:13

Että jyrsi töissä tänään: istut mukavalla pyörivällä toimistotuolilla ja kuuntelet kun ihmiset kettuilee sulle sen takia että myyt lehtiä edullisesti, niiden mielestä kun on paljon mukavampaa maksaa 8 euroo per lehti sen sijaan että maksaisivat siitä vaan sen 3 euroa. Menee vaan yli hilseen ettei ne ihmiset ymmärrä puhelinmyynnin tarkotusta. Vähän sama asia ku ottaisit tikkarin pois lapselta ja tarjoaisit 2 vaihdossa, eiköhän se halua sen limasen tikkarin takasin?
No mutta joo, huomenna uudestaan :D
Ajattelin vaihtaa työpaikkaa ihan taloudellisista syistä, työpaikassa ei mitään vikaa, mutta kun ne ihmiset siellä puhelimen toisessa päässä...grrrrr
Teinpä tässä muuten työnhaku lomakkeen au pairiksi. Älkää naurako siellä ruudun toisella puolella, mie oon tosissani. Haluun nähä maailmaa ja oppia paremmin engluntia. Sitä paitsi vuos tai pari pois suomesta vois tehä ihan gutaa. Jos mie saan hankituks paikan jostain niin oisko vapaa ehtoisia majottamaan kissoja siksi aikaa? Täällä olis 3 leikattua kissaa jotka pystyy oleen toisista erilläänkin :D
Ja kämpän vois kai vuokrata kalusteineen siks aikaa. No katotaan nyt edes että huoliiko kukaan mua lapsilleen vahdiksi ja kämpän vartijaksi. Olen kuiten valmis, son soronoo ja adios amigos. Toivottakaa onnea ^^

Tarina kahdesta puska jussistaMaanantai 13.07.2009 22:08

Kotona jälleen rikkaan loman jälkeen, siis noin henkisesti rikkaan, kukkaro tyhjeni matkalla ihan mukavasti.
Tänään vielä noustiin aamulla 6 aikoihin ottamaan Cosmopolitanin kilpailuun osaa. Kilpailuun tulee ottaa sääri kuva ja ladata se cosmon sivuille. No, minä ja Meri lähdimmä sitten ottamaan kuvia hyvin hoidetuista jaloistamme ( toisella mustelmia ja toisen ovat hyttyset syöneet ) järvelle veneellä. Lopuksi päädyimme vielä rannalle kuusen alle kuvaamaan. Kauheasti oltu nukuttu joten kumpikin oli yli vitsikkäällä päällä, Meri vielä yltyi pervoilemaan imitoimalla karvaista namusetää. Kun piti vielä pääli housut vetäistä pois että siellä muurahaiskeon päällä istuessa saisi kunnon kuvan jaloista niin eikös tämä ylly huutamaan että: housut pois!
Siellä minä toikkaroin pinkeissä alushousuissa kun Meri äkkää että, ei kerpele, siellä on naapuri tuijottamassa laiturin nokassa että mitä ihmettä tuolla pöpelikössä tapahtuu. Hivenen nolona naureskellen vetelin housuja jalkaan ja lähettiin lipettiin siitä paikasta. Pikku kyläläisillä kun on tunnetusti vilkas mielikuvitus niin että varmaan se loppujen lopuksi kun on juorurinkinsä kiertäny on suurin piirtein tällainen tarina: "Siellä oli joku tyär ja pojan kloppi pusikossa ja poika huus että housut alas, no se tyärhän totteli ja ihan nakuna siellä kävi mättäälle makkaamaan ja jotain net siellä puskissa hommas ku kamala huuto kuulu välissä. Sitten kun hoksasivat että mie sieltä kattelen niin lähtivät äkkiä veneellä pakoon."
Merillä oli vielä huppu päässä koko ajan kun oli niin paljon hyttysiä imemässä, joten en yhtään epäile etteikö se kaukaa ole jätkältä näyttäny. Miten me aina onnistumma nolaamaan ittemme?

Ja näin lopuksi: Arvoisa tekstiä lukeva mulkero, kyllä juuri sinä. Olen sattunut huomaamaan tämän hirveän ryntäyksen päiväkirja sivuillani näiden 4 viimeisen kirjoitus vimman aikana. Mitä kettua? Tarkoitus oli kirjoittaa avoimesti, mutta kun puolitututkin joita tuskin tunnen ovat täällä vieraslistalla joka kerta, niin kyllä se pistää hämmentämään. Jos yhtään olet nauranut ivallisesti mun jutuille niin mulla on melonnassa vahvistuneet paavo ja jaska jotka tulevat sua vähän kovistelemaan.
Joten adressia alle jos tiät nauranees ivallisesti jotta minä tiän kelle näyttää mistä kana pissii.
Hyvää joulua ja pääsiäistä!

Maata ohoi!Maanantai 13.07.2009 03:23

Hahaa, hengissä selvittiin rökäksestä. Kymmenkunta kosken laskua takana, julmetun kipeät lihakset 30 km jälkeen ja 7 tuntia auringossa palanut iho. Voin sanoa että oli se sen arvoista. Ammattimaisuudesta en tiedä vaikka 90 osallistujasta seitsemänsiä oltiinkin maalilinjalla, pari koskea kun tuli vahingossa laskettua selkä edellä ihan vain sen takia kun kanootti kääntyi kiveen osuessaan nurinniskoin. No jokainen tallaa tyylillään, sairaan hauskaa meillä ainakin oli. Kannustushuutokin kantoi kauas aina kun kiven päälle satuttiin jumittumaan: Nylkytä, Nylkytä!
Ei mitään hajua että mistä me sekin keksittiin :)
Ajateltiinpa sitten että ensivuonna uudestaan lähdemme näyttämään muille mallia, että miten met melomma. Ja ei siitä kunniakirjastakaan loppujen lopuksi mitään sanomista tullut, enkä julkkikseksi päätynyt pärstän takia.
Suosittelen lämpimästi melomista kaikille hulluille jotka eivät ymmärrä elämisen arvoa ja ajattelevat osaavansa hoitaa homman kotiin tosta noin vaan. Hyötyä siitä on sen verran että kun teet kuukauden putkeen niin Arnold Svartsinikkari kalpenee kateudesta ja saat muuttaa afrikkaan ilman että kukaan haukkuu sinua valkoihoiseksi. Sen voin mainita vielä kosken laskujen varalle että älä nouse keskellä koskea pukkimaan kanootille vauhtia koska se on juuttunut kiviin se kun ei tarkoita että siinä ei olisi kaulaan asti vettä.
Nimimerkillä "Eihän tässä ole edes syvää...oho"

Onks mus mitään vikaa, vikaa, vikaa?Keskiviikko 08.07.2009 15:37

Herätys klo 11 ja tuntuu ku joku olis vetäny peiton pois klo 4 aamulla, eli väspyttää. Yritetään epätoivoisesti vaihtaa rytmiä.
Eilen oli pieni kuvaus sessio: ensin pellolla ja sitten järvellä.
Kukka kimppu joka toimi somisteena päätyi hyttyslätkäksi kun hivenen innostuin ja epätoivon kirkaisut kantoivat aina naapurin korviin.
Järvellä otettiin vielä kuvia sateessa, lopulta olin niin paleltunut että olisin lähtenyt kepoisasti uimaan tuossa raikkaassa kesä ilmassa. No saatiinpahan (ehkä) käyttökelpoisia kuvia.
Nakuilun jälkeen päädyimme Yliselle järvelle ihan muutenvaan karhuja kutsumaan. Ei vieläkään ole otsoa kiimaisen naaraan perässä näkynyt. Mutta kun takaisin tullessa päätimme poiketa uimarannalle ,niin kappaskappas, siellä meitä odotti monta karhua. Kun kauppaan net palautetaan saadaan taas karkkipussin verran. Viimeksi saatiin 5,30 joten tuo toisten krapula on ainakin mulle ja Merille kannattavaa hommaa.
Eilisen ruokapuoli jäi vähäiselle, joten päädyin makustelemaan lantakasasta kasvavia raparperejä, sillä aikaa kun tosimies Meri-mies hiittasi Maukasta makkaraa. Lukuisien valokuvaus yritysten jälkeen kun hevonen 100 tuulilasissa jäi puolikkaana kuvaruudulle päätin hivenen filmata tätä nopeaa ohitusta. Siitäkään tullut oikeen mitään kun käsi tärisi kuin vanhalla mummolla ja sopimattomat kommentit lentelivät edestakasin.
Että näin meillä täällä kärpässienen alla. Kun ilmat tuosta paranevat niin lähremme heposia uittamaan järvessä. Joten jospa tuo enkelten kushätä jossain vaiheessa rauhottuis.
Terveisin Heli täältä korvesta (naapurin nettiyhteyksillä)

LomillaTiistai 07.07.2009 01:50

Päädyin Kolariin viettämään lomaa kamuni Merin kanssa ja hubaa on ollu. Käytiin eka sukujuhlilla jossa ilma ei ollut kehuttava, mutta jonka humalassa toikkaroivat aikuiset korvasivat.
Päädyttiin lauantaina sieltä takaisin poikkijärvelle. Ollaan käyty tsekkaamassa Rökäs melonta reitti, joka katsauksesta päätellen hyvinkin saattaa jäädä viimeiseksi: kosket on kuivia ja nopeita, eli hidasta kuolemaa ei ainakaan ole luvassa. Unirytmikin on mukavasti perseelleen kun kalassa venähti yö 5:teen ja herätys oli puoli 4 päivällä. Pitäisi päästä kellon ympäri. Tänään uudestaan kalaan yöllä ja toivottavasti tulee kunnon saalis ettei tarvitse taas naapurin katiskalla käydä :D
Kissat on mukana ja niiden(kin) 2 tunnin matka meni mukavasti. Musse pasko housuun ja jätkä taas kusas koppiinsa. Että silleen, haju oli sanoin kuvattava.
Loppukevennyksenä voisin mainita kiitokset Merille, jonka ansiosta pärstäni päätyy Rökäsmelontaan osallistuvien kunniakirjaan A4 kokoisena ja pahoittelut omasta puolestani kaikille 75 henkilölle, itseni mukaan lukien.
Minä kuolin vuoksesi
mutta se unohdettiin
ja hauta sen vanhan tammen juurella
on jo kasvanut umpeen.
Sade huuhtelee harmaata marmoria,
koskettaa sanoja jotka siihen kirjoitettiin:
"Aina muistoissa",
voisin lisätä:
...tai ainakin poissa silmistä.
Auringon paistaessa tammen kylkeen
erotan aina kaksi kirjainta
ja kirjoituksen:
"kuulumme toisillemme ikuisesti".
Tuuli nauraa puolestani
kohauttelee tammen oksia
ja nauraa,
kunnes taas kyyneleet valuvat
pitkin taivaan kantta.
Totuushan on ettei minua enää ole
mutta sen unohtamiseen
voi minulla mennä tovi.
« Uudemmat - Vanhemmat »