IRC-Galleria

Tämä kesä on tarjonnut kuolemaa joka tuutista.
Antakaa sen edes olla arvokasta tai irvokasta, luonnollista se on ainakin joskin ei oman käden kautta.
Onko edes ollut kesää?
En ymmärrä ainakaan eläneeni, olen taistellut surun ja ahdistuksen sisäisessä syklissä.
Aamuaurinko tuntui vaan piinaavalta ja huusi suuhuni sanoja jotka oksensin.
Joku painoi kasvojani lokaan ja kuiski olenko edes elossa.
Kävelen haamuna illalla kaupungilla, en tunne mitään, hymyilin kaupassa.
Kukaan ei tervehdi, en minäkään.
Kun kotona nukahdan, herään tunnin päästä, hiukan mehua, en edes tajua mikä vaivaa.
Hukassa.
Elämäni arvon määrittää vaaka, kun se näyttää tarpeeksi vähän olen kuningas, kun olen ylimäärää, tipun katosta ja hajoan lattialle.
Teippaan oviaukon tiiviiksi, postiluukun kiinni ja menen pitkälleni matolle.
En uskalla liikkua mutta mitä siitä, olen turvasssa.